Jetti syntyi tähän maailmaan 2.3. ja vuosi oli 2001. Jetin elämä alkoi Tampereella, pentu"aitauksessa", kasvattajiensa Tarjan ja Timon hellässä huomassa. Äiti Ada piti pennuista hyvää huolta, ja harvat pennunkyselijät pääsivät pentuja katsomaan Adan silmäin alla. Pentuja oli alussa viisi, nykyään jäljellä enää vain Jetti ja Jetin veli Jami. Toinen veli omisti kitalakihalkion ja kuoli ihan pikkupentuna. Ainut sisko sai pentupeilauksessa tylyn tuomion, silmäsairaus PHTVL/PHPV, ja jäi "pentupöydälle". Maailmalle pentuja lähti siis "vain" kolme. Toinen maailmalle lähteneistä Jetin veljistä, Pikku-Popi, koki inhottavan kohtalon, ja jäi auton alle parin vuoden iässä.
Tarja ei olisi aluksi millään halunnut luopua Jetistä, vaikka tiesikin ettei voinut sitä pitää. Hän sanoi kaikille kyselijöille Jetin olevan varattu, mutta lopulta isäni soitti agilitykisoista (liekö vaikutusta asiaan?) ja pääsimmekin heti pentuja katsomaan! Ihastuin heti Jettiin, pennuista ruskeimpaan. Kävimme katsomassa Jettiä useamman kerran ja pentupeilausta jännitimme. Jetin nimen päätimme Jetin ollessa viisi viikkoa. Kasvattajakodissa Jettiä oli sanottu Jätiksi, ison koonsa takia! Myös Jetin virallisen nimen loppuosa, Castanet, äännetään hienosti "Kastanjet". Näitä molempia kun yhdisti, sai helposti Jetin.
Ja niinhän Jetti sitten meille päätyikin lopulta, ollessaan jonkin verran päälle kahdeksan viikkoa, tyttö vaihtoi kotia Tampereelta sata kilometriä etelämpään, Turenkiin. Nyt Jetti on siis kohta kuusivuotias riiviö, ikuinen kakara.
Emänäkin Jetti on pääsyt loistamaan, vuoden 2004 maaliskuussa Jetille syntyi viisi "ihanaa pientä pötkylää".
"Pennut" ovat nyt jo kohta ehtineet kolmen vuoden ikään ja luoneet paljon hyvää oloa perheisiinsä.
Valitettavasti vuoden -06 joulukuussa saimmen suruviestin, Jettildan Ainamenossa "Kapu" menehtyi jäädessään auton alle.
Kapu oli ehdottomasti yksi persoonallisimmista koirista, joita olen tavannut.
Lisää Jetin jälkeläisistä voit kuitenkin lukea lisää tietoa kennel Jettildan-linkin kohdalta.